Korvakorua valittaessa huomioidaan yleensä muotoilu, väri ja hinta.
Korvareikä ei kuitenkaan reagoi muotoiluun. Se reagoi kuormitukseen.
Jotkut vauriot eivät synny äkillisesti. Ne kehittyvät hitaasti ja huomaamatta — kunnes eräänä päivänä reikä on pitkänomainen, alempana kuin ennen tai siihen on muodostunut pieni arpi.
Tässä postauksessa tarkastelemme kolmea erillistä riskiä:
- liian ohut koru,
- liian raskas koru,
- kaikkein haitallisin yhdistelmä: ohut + raskas.
1) Ohut koru: pienempi pinta-ala, suurempi paine
Tässä pätee yksinkertainen mekaniikka:
Paine = voima / pinta-ala
Mitä ohuempi korvakorun varsi on, sitä pienemmälle pinta-alalle kuormitus jakautuu. Sama paino aiheuttaa tällöin kudokseen suuremman paineen.
Mitä se voi aiheuttaa?
- reikä muuttuu pitkänomaiseksi
- muodostuu pieni pystysuora arpi (pitkänomainen arpiviiva)
- voi tuntua siltä, että reikä ”vaihtaa paikkaa” ja liikkuu alaspäin
Tärkeä täsmennys: reikä ei ”liiku” itsestään.
Todellisuudessa kudos antaa periksi paineelle ja koru vajoaa vähitellen alaspäin jättäen jälkeensä pitkänomaisen arven/kanavan.
Tämä prosessi voi kestää kuukausia tai vuosia.
2) Raskas koru: jatkuva vetovoima kudokseen
Raskas koru tarkoittaa jatkuvaa vetoa alaspäin.
Jos sitä käytetään usein (tai koko päivän), kudokseen kohdistuva kuormitus on jatkuvaa.
Riski kasvaa erityisesti silloin, kun:
- käytetään roikkuvia tai suurempia koruja päivittäin
- nukutaan raskaat korut korvissa
- reikä on korvalehdessä ylempänä (kolmas/neljäs reikä)
- kudos on anatomisesti ohuempaa
Tuloksena voi olla sama ”huomaamaton” muutos:
reikä muuttuu pitkänomaiseksi ja vajoaa ajan myötä alaspäin.
3) Kaikkein haitallisin yhdistelmä: ohut + raskas
Riskialttein ei ole vain ohut koru.
Eikä vain raskas koru.
Kaikkein haitallisin on ohut varsi + raskas yksityiskohta tai riipus.
Miksi?
- ohut varsi = pieni pinta-ala
- raskas koru = suuri voima
- pieni pinta-ala + suuri voima = maksimaalinen paine kudokselle
Tämä on yksi yleisimmistä mekaanisista syistä sille, miksi:
- reikä alkaa vähitellen vajota alaspäin
- muodostuu pieni pitkänomainen arpi
- reikä muuttuu silminnähden ”alemmaksi”
- voi tapahtua täydellinen repeäminen
Miksi ylemmät reiät kärsivät enemmän?
Korvalehti ei ole kaikkialta yhtä paksu.
Mitä ylemmäs mennään, sitä vähemmän reiän alapuolella on usein ”varaa”.
Tästä syystä kolmannessa tai neljännessä reiässä sama koru voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin ensimmäisessä reiässä.
Trendi, joka pahentaa asiaa: liian ohuiksi tehdyt varret
Valitettavasti on yleistynyt käytäntö, jossa jotkut hopea- ja kultakorujen valmistajat pyrkivät vähentämään materiaalikustannuksia tai tekemään ulkonäöstä ”siromman”, minkä seurauksena korvakorun varresta tehdään erittäin ohut.
Kulta ja hopea eivät ole ongelma.
Ongelma syntyy silloin, kun rakenne muuttuu liian ohueksi — varsinkin jos tällaiseen ohuen varteen on kiinnitetty raskas yksityiskohta.
Tällaisessa tapauksessa kaikki riskit voivat kohdata samanaikaisesti:
- ohut varsi (pieni pinta-ala)
- raskaampi koru (suurempi voima)
- pitkä käyttöaika (jatkuva kuormitus)
Tässä tilanteessa ”läpivajoominen” ei ole sattumaa. Se on mekaaninen seuraus.
Yhteenveto
Jos korvareikä muuttuu pitkänomaiseksi, siihen syntyy pieni pystysuora arpi tai tuntuu, että reikä vajoaa ajan myötä alaspäin, syy on usein kuormituksessa.
Tärkeimmät riskit ovat:
- liian ohut varsi
- liian raskas koru
- ohut + raskas yhdessä (kaikkein haitallisin yhdistelmä)
Korvareikä ei reagoi metallin hintaan tai tuotemerkkiin.
Se reagoi fysiikkaan.
Eikä kauneus ole omien korvien elinikäisen vaurioittamisen arvoista.
